Reissu on vihdoin ja viimein päässyt alkamaan ja tällä hetkellä olemme jo Itävallan Linzissä.

Aloitimme matkamme perjantaina autolla kohti länsiterminaalia missä Eckerö Linen satama sijaitsee. Lähdimme matkaan kohti Viroa M/S Finlandialla joka ei ikänsä puolesta ehkä muuhun sovikkaan kuin pikaiseen meren ylittämiseen autolla.
Itse laiva alkaa olla jo niin vanha, että ikä alkaa näkyä siinä hyvin eikä tuohon aikaan siellä oikein mikään enään tahtonutkaan olla auki.
Kävimme kuitenkin taxfreessä hakemassa pientä iltapalaa ja katsahtamassa tarjouksia. Onneksi hinnat oli verovapaita, koska maista kaiken muun paitsi alkoholin (poislukien yksittäiset juomat) olisikin saanut monta kertaa halvemmalta vaikka R-Kioskilta kuin laivan myymälästä. Se, että 0,5l limupullo maksaa jo kolme euroa tuntuu hieman ryöstämiseltä mutta eipä siinä paljoa ole vaihtoehtoa jos semmoisen haluaa sieltä matkan aikana ostaa.

Olinkin ostanut matkallemme nopean ulospääsyn lisäpalveluna ( 10€ ) joka olikin loppupeleissä kultaakin arvokkaampi. Pääsimme lähtemään heti toisena laivasta ulos ja päästessämme satamasta pois tajusin, että ilman sitä olisimme varmaan vieläkin Tallinnan keskustassa.
Tallinnassa ei ole liikennevalot kovin monessa paikkaa käytössä öisin ja tällä kertaa sataman lähistöllä olevat liikennevalot olivatkin jumittuneet kokonaan punaisiksi kaikilta.
Tämä aiheuttikin pahemman puoleisen ruuhkan heti sataman lähistölle ja koko Tallinna näytti enemmänkin villiltä länneltä keskellä yötä.
Onneksemme olimme satamasta poistuvien kohdalla ensimmäisinä tässä isommassa ruuhkassa ja pystyimme puikkelehtimaan liikenteen välistä karkuun ja kohti Puolaa.

Ensimmäistä kertaa Via Balticaa ajaessa mietinkin, että minkälaista siellä liikenne tulisi olemaan, kun on lukenut muiden kirjoituksia internetistä ja kuullut vanhoja kokemukia mutta en itse kokenut tietä kovin pahana.
Tietöitä oli Viron puolella pidemmänkin matkaa mutta se ei loppupeleissä hirveästi hidastanut kulkemista ja yöllä ollessa liikkeellä ei hirveästi tarvinnut välittää muusta liikenteesä.
Itse tiehän oli paremmassa kunnossa Puolaan asti kuin yksikään Suomen ajotie.

Puolaan ja Lodziin saapuessamme kävimme ensimmäisenä etsimässä meidän majapaikkamme. Saavuimme perille n. 14:30 joten jouduimme odottamaan huonetta vielä 1h 30min.
Kävimme tässä välissä kaupassa hakemassa evästä illaksi ja hieman seuraavan päivän matkaa varten myös ja menimme majapaikan pihaan torkkumaan hetkeksi ja asentamaan virtuaalista sim-korttia (esim) fyysiselle sim-kortille jotta pystyisimme kaikki käyttämään matkan aikana nettiä välittäen datarajoista mobiilireitittimen avulla.
Ostin tätä varten Holafly:n kautta esim-kortin jossa on rajaton netin käyttö koko eurooppaan.

Itse Puolan Lodzin majoitus ja alue näytti ulkoisesti aika karulta alueelta mutta majoitus itsessään oli siisti ja puhdas eikä siinä hintaan nähden ollut hirväesti valittamista. Saimme aluksi väärän huonenumeron ja jouduin soittelemaan asiakaspalveluun valittaen ettei avainkoodi huoneeseen toiminut kunnes sain oikean tiedon, että meidän tulisi sittenkin kokeilla sitä viereiseen oveen. Asiaa kyllä pahoiteltiin vielä jälkikäteen viestilläkin ja ongelma ratkesi muutamassa minuutissa joten siitä ei koitunut hirveätä ongelmaa.
Välttämättä majoitusta en valitsi kovin pitkäksi ajaksi perheelle jos haluaisin Lodzissa vierailla ja itse majoitus oli aika kaukana myös varsinaisesta keskuksesta joten autokin on siellä pakollinen.
Huoneiden äänieristys oli luokkaa pahvi mutta pitkän ajomatkan ja suihkun jälkeen nukahdin itse ( ja muu perhe myös ) kuin tukki enkä itse huomannut häiriötä muista vieraista. Muuten itse majoitus kaipaisi hieman remontointia mutta viat olivat lähinnä ulkonäöllisiä seikkoja ja vanhuuden tuomia vaivoja.

Puolasta lähdimme ajamaan Tsekkien kautta kohti Itävallan, Linziä eikä tämäkään hotelli ulkopuolisesti kuvista näyttänyt kedon kauneimmalta kukalta.
Kuitenkin itse hotelli on aika nykyaikainen ja rakennus onkin pääosin tehty boulderoinnin harrastajille ja tästä ehkä karu ulkokuori tulee.
Paikan päältä saa ostettua ruokaa/juomia joten itse hotellia pidemmällä täältä ei tarvitse lähteä jos haluaa vain matkalle yösijan ja ehkäpä jotain hauskaa tekemistäkin autossa istumisen lisäksi.
Huoneen hintaan kuuluu pääsy kiipeilemään ja rakennuksessa on kolme kerrosta boulderointiseiniä ja myös muutamat seinät rakennuksen ulkopuolella. Vuokrasimme koko perheelle kengät ja hinnaksi tuli meidän osalta yhteensä 5€ joten en kokenut vuokrahintaa kovin pahana.
Lapset sekä aikuiset viihtyivät kiipeillessä hyvin ja kaikki olisivat varmasti kiipeillyt vieläkin pidempään kuin mitä oltiin boulderoimassa mutta kädet alkoivat olemaan loppu kiipeilemistä ja jouduimme valitettavasti lopettamaan ja lähtemään pienelle kävelylle lähialueelle.

Huomenna matka jatkuisi kohti Saksan Kempteniä missä olemmekin pari yötä.